Karaokelaitteiden toiminnot ja kytkennät

Keskustelua karaokelevyistä ja -laitteista. Lisäksi saat täältä vastaukset kaikkiin karaokeen liittyviin teknisiin kysymyksiin.

Valvoja: Moderaattorit

Karaokelaitteiden toiminnot ja kytkennät

ViestiKirjoittaja JOu JOu » 27.2.2007 14:27

JOHDANTO

Karaoke on japania ja tarkoittaa tyhjää orkesteria. Orkesteria, joka on soittanut studiotunnelmissa kovan keikan ja keikka on taltioitu monen mutkan kautta stereo-raidaksi jollekin tallennusalustalle kuten VHS-nauhalle, laserdiscille (LD), DVD:lle, tai CD-levylle.

Lähes jokainen meistä osaa laittaa hankkimansa äänitallenteen soimaan tavalliseen CD-mankkaan, mutta jos eteen kannetaan kokonainen PA (Public Address), niin saattaa olla, että yllättävän monella meneekin sormet suuhun lähes kyynärpäätä myöten. Tämän tarinan onkin tarkoitus valaista mitä kaikkea PA-laitteistoon voi kuulua ja mikä niiden merkitys laitteistossa on, kuinka ne toimii ja miten niitä tulisi käyttää. Kaikkein erikoisimpiin laitteisiin en paneudu tässä tekstissä.

Peruskaraokelaitteisiin kuuluu karaokesoitin, transponointilaite, jonkin tasoinen mikseri, vahvistin, kaiuttimet, mikrofoni ja televisio unohtamatta kaiken maailman pitkiä ja lyhyitä johtoja, joiden päissä komeilee vaihtelevan näköisiä liittimiä. Joskus laitteistoissa saattaa nähdä erillisiä kompura-limittereitä, graafisia ekvalisaattoreita yms. Seuraavassa kerronkin mitä nämä kaikki laitteet oikein ovat ja miksi niitä tarvitaan.


SOITIN

Soittimista ei kovinkaan paljon kerrottavaa riitä. Yleensä niihin laitetaan levy (LD, DVD, CD) tai nauha (VHS) sisälle ja se on siinä. Soitinten hallintalaitteet ovat lähes samanlaiset kuin tavallisissa videoissa tai kotona olohuoneen nurkassa olevassa stereosarjassa. Oikealle osoittava nuoli on PLAY-näppäin ja sitä painamalla soitin alkaa soittamaan levyä. Yksinkertaista vai mitä? Kun osaat käyttää normaalia CD- ja DVD-soitinta, osaat käyttää myös lähes jokaista karaoke soitinta.

Karaokelaitteeksi suunnitellussa soittimessa on usein oma transponointipiiri, joka toimii ainakin kaukosäätimen kautta. Usein myös itse soittimeen on upotettu nosto-lasku laitteen hallinta painikkeet.


MIKSERI

Miksereitä on sitten jos jonkin kokoisia ja näköisiä ja toiminnotkin vaihtelevat jonkin verran. Perusasiat kuitenkin ovat kaikissa miksereissä suurin piirtein samat: äänenvoimakkuussäädöt, panorointi/balanssi, EQ.

Nykyään karaokekäytössä on entistä enemmän äänipöytämallisia äänen käsittelyyn tarkoitettuja konsoleita, joita tuttavallisemmin kutsutaan miksereiksi, tiskeiksi tai pulpeteiksi. Toinen, hieman katoava malli on lähinnä karaokekäyttöön valmistetut mikserivahvistimet, jotka sisältävät tarvittavat karaoketoiminnot ja muistuttavat ulkoisesti erittäin paljon tavallista kotikäytössä olevaan stereovahvistinta.


ÄÄNIPÖYTÄ ELI MIKSERI

Tämä laite näyttää kokemattoman silmään monimutkaiselta ja vaikeaselkoiselta laitteelta, mutta hieman tarkasteltuaan maallikkokin pääsee laitteesta jyvälle. Ensivaikutelma laitteesta on usein ”onpas paljon nappuloita”, mutta hetken pähkäilyn jälkeen huomaa, että tiski jakaantuu pystysuoriin osiin, joita kutsutaan kanaviksi. Karaokessa käytetään yleensä 6-12 kanavan pöytiä, mutta tässä käymme läpi hieman isomman mikserin, jossa on hieman enemmän toimintoja.

Mikseri jakaantuu kahteen osaan; kanavaosaan ja master-osaan. Helpoimmin sanottuna kanavaosalla hallitaan pääasiassa sisään tulevaa ääntä ja masterilla ulos lähtevää ääntä.


KANAVA-OSIO

Kanavia on kahta tyyppiä: Stereokanavat ja monokanavat. Perinteisesti mikserissä on enemmän monokanavia, jotka on numeroitu ykkösestä eteenpäin. Stereokanavien numerointi alkaa siitä mihin monokanavien numerointi päättyy ja ne ovat numeroitu yleensä niin, että vasen kanava ja oikea kanava saavat molemmat oman numeronsa. Esimerkiksi Crestin XR-20 pöytä on 20-kanavainen, jossa on 12 monokanavaa ja 4 stereokanavaa. Kanavamäärät ja niiden sisältämien toimintoja määrä vaihtelee pöydittäin. Oikeastaan kahta samanlaista pöytää ei olekaan. Nyt olisi tarkoitus käydä läpi, mitä näihin kyseisiin kanaviin liittyy. Asiat on kaivettu esiin monokanavista ja kerron erikseen joka kohdalla stereokanavan eron jos eroavaisuutta löytyy.

HUOM! kaikissa pöydissä ei ole kaikkia toimintoja mutta joistain pöydistä löytyy kaikki tämä. Aivan perin pohjin en käy asiaa läpi. Hieman monimutkaisemmat asiat kuten matrix-lähdöt jätän käsittelemättä.

INPUT LIITÄNNÄT – Kanavista löytyy yleensä kaksi input-kytkentä paikkaa. XLR ja PLUGI. XLR on tarkoitettu mikrofonitasoisen signaalin liittämiseen ja PLUGI linjatasoiselle signaalille. Tätä kaavaa kannattaakin vaalia, sillä XLR-liittimeen tuleva linjatasoinen signaali saattaa tehdä kanavalle ikävää jälkeä. Linjatasoista signaalia syöttävät kaikki audiotallenteita lukevat laitteet kuten CD-soitin. Stereokanavissa PLUGI- ja XLR-liittimiä on kaksi, joista toinen vasemmalle kanavalle ja toinen oikealle kanavalle. Stereokanavasta löytyy usein myös SUM-painike, jolla kanava voidaan kytkeä monoksi, eli vasempaan kanavaan tuleva signaali soitetaan myös oikeasta kanavasta ja päinvastoin. Gainin vieressä saattaa joissakin pöydissä olla MIC/LINE IN –painike, jolla valitaan, kumpaa sisääntuloa käytetään.

INSERT – Tämä liitäntä on ulkoisia prosessoreja varten, joista yleisin lienee kompressori. Erillistä output- ja input-liitäntää ei yleensä ole, vaan ne ovat molemmat rakennettu tuohon samaan liittimeen. Tähän liitäntään kytketäänkin nk. insertti-johdot, joissa toisessa päässä on stereo plugi, josta lähtee kaksi johtoa, joiden molempien päässä on monoplugit. Toista johtoa pitkin signaali lähtee ulkoiselle laitteelle ja toista johtoa pitkin signaali palaa tuosta ulkoisesta laitteesta muokattuna takaisin mikserille. Jos tähän liitäntään on kytketty johto mutta johdon toiset päät ovat vapaina, koko kanava mykistyy.

GAIN – Gain on esivahvistus, jonka tarkoituksena on pitää signaali sopivan voimakkaana pöydän elektroniikalle. Yliohjaava gain kuulostaa yleensä huonolta ja todella terävältä sekä säröiseltä. Joko gainin vieressä tai jossain faderin lähistöllä on punainen CLIP- tai PEAK-ledi joka syttyy palamaan, kun signaali on liian voimakas. Pieni välke ei vielä välttämättä riko pöytää, mutta yhtenään palava CLIP ei ole missään tapauksessa hyvä asia. Tällöin soundi on yleensä jo pahasti kuralla ja kuuntelemallakin tämä pitäisi huomata. Gain kannattaakin säätää sille tasolle, jossa liukuja voi käyttää nolla-merkinnän molemmin puolin. Tällöin myös pöydän ominaiskohinan pitäisi olla hyötysuhteeseen nähden pienimmillään.

PAD – Tämä pieni painike löytyy yleensä läheltä gainia. Painettuasi napin pohjaan saat signaalille voimakkaan vaimennuksen. Tämäkin on eräänlainen gain, jolla on vain kaksi asentoa; päästä kaikki läpi sellaisenaan tai vaimenna voimakkaasti. Nappi kannattaa aina pitää säätämisen yhteydessä yläasennossa. tällöin vahinko on paljon pienempi, jos sitä vahingossa sohaisee. Uskot varmaan minua että –20 desibeliä on miellyttävämpi korvalle ja turvallisempi kaiuttimelle kuin äkillinen äänenvoimakkuuden nosto +20 desibeliä.

VAIHEEN KÄÄNTÖ – Painike on yleensä merkattu ympyrällä, jonka yli on piirretty viiva. Kuten nimikin jo varmasti kertoo, se kääntää signaalin vaiheen 180 astetta. Suomeksi tämä tarkoittaa että signaalissa PLUS ja MIINUS vaihtavat paikkoja. Audiosignaalihan on vaihtosähköä, vaikkakin vahvistamattomana erittäin heikkoa sellaista. Painike on kovassa käytössä live-keikoilla ja studioissa, mutta esimerkiksi karaokessa aivan turha.

HPF / BASS CUT – High Pass Filter on ylipäästösuodin, jolla voidaan leikata turhia matalia ääniä pois. Painikkeella voi olla kiinteä toimintataajuus. joka sijoittuu yleensä 80Hz – 120Hz välille, jolloin se leikkaa ilmoitetusta taajuudesta matalammat taajuudet pois todella jyrkästi. Painikkeen vieressä voi olla myös säätö, jolla voidaan säätää haluttu leikkuutaajuus. Esimerkiksi laulumikrofoneille tämä on aivan käyttökelpoinen toiminto.

+48V – Tämä on PHANTOM-jännite, jonka kondensaattorimikrofonit tarvitsevat toimiakseen. Pöydässä saattaa olla vain yksi painike, jota painamalla phantom kytkeytyy jokaiseen kanavaan. Painikkeita saattaa myös olla myös yksi muutamaa kanavaa kohti tai jokaisella kanavalla oma painikkeensa. Painaessa tulisi olla vähintään mykistys päällä jokaisessa kanavassa, johon nappi vaikuttaa. Todella varovoinen kytkee ennen painamista tiskistä virrat pois. Varsinkin phantom-jännitteen kytkentä pois päältä aiheuttaa kovan piikin laitteistossa. Itse yleensä toimin sen varovaisen kaavan mukaan.

EQ – Ekvalisaattorilla voidaan muokata soundia. Toiminta perustuu ennalta määrättyihin taajuuskaistajakoihin, joiden äänenvoimakkuutta voidaan muuttaa. Täysparametrinen EQ antaa myös valita muokattavan taajuuden sekä kaistan leveyden. tähän paneudumme syvemmin myöhemmin.

EQ ON – kanava-eq on/off-näppäin. Off-asennossa kanavan oma ekvalisaattori ei muokkaa signaalia.

AUX SEND – Aux eli apulähtö. Säätö toimii normaalina äänenvoimakkuuden säätönä omaan audiolähtöön. Kanavaa käytetään yleensä efektilaitteille ja monitorointiin. Jokainen aux-rivi on oma erillinen ryhmänsä, jotka voidaan kaikki ohjata eri laitteille. Tiskin master-osiosta löytyy jokaiselle aux-kanavalle oma master-säätönsä ja joissakin pöydissä saattaa olla myös erillinen aux-paluu. Aux-lähtö ja aux-paluu eivät kuitenkaan ole toisistaan riippuvaisia, joten voit käyttää molempia eriaikaan eri tehtäviin. Kun käytät auxia kaikulaitteen kanssa, niin se on yksinkertaisinta palauttaa AUX paluun kautta takaisin kanavan läpi kulkevan signaalin sekaan. Toinen ehkä suositeltavampi ratkaisu on tuoda efektilaitteelta tuleva signaali takaisin normaalin stereokanavan kautta. Näin kaiun äänenvoimakkuuss on helpommassa paikassa käyttää ja efektilaitteelta saatavaa signaalia voi ekvalisoidakin tarpeen mukaan. Monitorointiin käytettävää aux-kanavaa ei palauteta takaisin pöytään vaan signaali viedään pääasiassa suoraan vahvistettavaksi ja siitä kaiuttimiin.

PRE / POST – tämä nappi ohjaa aux-säädön toimintaa. Pre-asennossa aux-säätö toimii täysin itsenäisesti. Post-asennossa oleva nappi pakottaa aux-säädön tarkkailemaan faderin asentoa. Kun vaiennat faderin, niin samalla vaiennat myös post-asennolle säädetyn aux-lähdönkin. Post-asento toimii hyvin kaikulaitteiden kanssa. Kun lisäät kanavan äänenvoimakkuutta niin kaiku seuraa perässä jolloin kaiun ja puhtaan signaalin välinen suhde pysyy samana. Pre-asentoa käytetään monitoroinnissa, jolloin yleisölle kuuluvaan ääneen tehtävät muutokset eivät vaikuta lavalle kuuluvaan ääneen artistia häiritsevästi. Karaoke tuo kuitenkin poikkeuksen perinteiseen monitorointiin. Tällöin kannattaa pitää post-toiminto päällä, jolloin saadaan pidettyä aux-säädöillä tehty balanssi aina samana. Karaoketaustat soivat eri voimakkuuksilla ja laulajat laulavat eri voimakkuuksilla. Näin saadaan jokaiselle laulajalle tasavertainen monitorointi.

PAN – kotistereoissa saman asian ajaa BAL / BALANSSI. Monokanavassa ei kuitenkaan ole kyse balanssista niin kuin stereoäänessä, vaan panoroinnista. Toimintaperiaate on kuitenkin sama. Kello kahdessatoista vasemmasta ja oikeasta kanavasta kuuluu yhtä kovaa. Mitä enemmän painiketta käännät vasemmalle, sitä hiljempaa oikea kaiutin soi ja päinvastoin. Panoroinnin tarkoituksena on luoda stereokuva. Yleensä puhutaankin stereopanoroinnista, mutta uudemmista äänityspöydistä ja monista digitaalipöydistä löytyy myös 3.1 ja 5.1 surround-panorointeja. 5.1 surround-ääni on varmasti kaikille tuttu kotiteatterijärjestelmistä.

MUTE – Mute-kytkin yksinkertaisesti mykistää kanavan yhdellä painalluksella.

AFL, PFL – Näillä saadaan signaalitasot näkymään konsolin ledinäytöllä. Näin voidaan seurata signaalin voimakkuutta. PFL (pre-fader listening) mittaa signaalitasoa välittömästi esivahvistuksen ja kanava-eq:n jälkeen ja on erittäin hyödyllinen gain-tasoja säädettäessä sekä kanavaan tulevan signaalin tason tarkkailussa.
AFL (after-fader listening) toimii identtisesti PFL-kytkimen kanssa, mutta mittaa signaalitasoa vasta kanava liu’un jälkeen. Samat kytkimet myös usein ohjaavat kyseisen kanavan tai ryhmän esimerkiksi kuulokelähtöön, josta saa vaikka kuulokkeisiin valitun kanavan yksinään tai miksauksen muista kanavista.

SOLO – Jos mikserissä ei ole PFL- tai AFL-painiketta, niin siitä kuitenkin saattaa löytyä SOLO-kytkin. Tämäkin kytkin toimii joko ennen tai jälkeen liu’un, tai sitten toiminnan voi itse valita. Solo-kytkin kuitenkin saattaa toimia eri konsoleissa eri tavalla. Toisissa sillä vain ohjataan signaali miksaajan omaan apukuunteluun, eikä sillä ole muuta vaikutusta. Toisissa konsoleissa kytkimen painallus mykistää kaikki muut kanavat automaattisesti ja master-lähtöön ohjataan vain ne kanavat, joissa solo on kytketty päälle. Usein näissä pöydissä, joissa on kanavat mykistävä eli tuhoava solo-kytkin, on myös varmistuskytkin, jolla voidaan muuttaa solo-kytkin toimimaan kuin tavallinen AFL- tai PFL-kytkin.

1-2, 3-4… – painikkeet ohjaavat signaalin ryhmille eli SUBGROUP:eille. Ryhmillä kasataan nimensä mukaisesti erilaisia ryhmiä eri kanavista. Live-tilanteessa rumpusetti tai taustakööri voisi olla tällainen ryhmä. Jos kaikkia rummun osia täytyy vaimentaa niin sen voi tehdä ryhmän faderista, eikä tarvitse kääntää erikseen jokaista rumpusetin mikityksiin liittyvää liukua, joita voi olla parhaimmillaan ainakin tusinan verran.

ST / MAIN – Ohjaa signaalin suoraan master-fadereille

MONO – Ohjaa signaalin suoraan monolähdön master-faderille

FADER – Fader eli liuku toimii pääasiallisena kanavan äänen voimakkuuden säätönä. Karaokekäytössä faderin olisi hyvä liikkua lähellä nollapistettä. Suurempi live-keikka on jo monimutkaisempi asia. Jos ollaan pienessä paikassa ja miksataan siellä bändiä, niin harvemmin tarvitsee välttämättä edes harkita muita rumpumikkejä kuin bassorumpu ja virveli päältä. kovin paljoa ei välttämättä voi rumpujen fadereita edes avata kun lavalta vuotava paukuttaminen kattaa jo sellaisenaan akustisena yli puolet saliäänestä.

MASTER-OSIO

MAIN / MASTER VOLUME – Koko miksauksen äänenvoimakkuuteen vaikuttava säätö signaaleille, jotka tulevat kanava-fadereilta. Master-osiolla on yleensä oma insert-kytkentä, joka toimii samalla tavalla kuin kanavan insert, tosin muokaten kaikkea PA:lle menevää ääntä kerralla. Lähdöt vahvistimelle ovat joko XLR- tai PLUGI-liitännöillä tai molemmilla.

AUX SEND (MASTERS) – Pääsäätö aux-ryhmiltä tulevien signaalien äänenvoimakkuudelle. Jokaiselle aux-ryhmälle on oma säätönsä. Aux-lähdöt ovat toteutettu PLUGI-liitännöillä mutta myös XLR-liittimiä näkyy silloin tällöin. Joissakin pöydissä on käytetty molempia.

AUX RETURNS – Apulähtöjen paluut, joissa on oma äänenvoimakkuuden säätö. Näihin voi periaatteessa liittää mitä tahansa linjatasoista signaalia antavan laitteen, kuten CD-soittimen. Karaokelaitteissa aux returniin on yleensä kytketty efektin paluu jos käytössä on erillis laite.

GROUP (SUB) – Ryhmien faderit, joilla hallitaan ryhmän kokonaisääntä. Vieressä on painikkeet, joilla ohjataan ryhmä joko master-faderille tai johonkin muuhun lähtöön, kuten ”control room”. Pääasiassa ryhmät ajetaan ainakin masterille.

MONO / MONITOR – Monolähdön äänenvoimakkuus. Toimii kuten master-äänenvoimakkuuden säätö mutta panorointi ei vaikuta tähän.

PFL NÄYTTÖ – Vihreitä, keltaisia ja punaisia ledejä kahdessa pystyrivissä, jolla voidaan seurata signaalin tasoa. Signaalia ei pitäisi päästää punaiselle alueelle.

GRAAFINEN EQ – joissakin pöydissä on pieni graafinen eq, joka vaikuttaa jokaiseen kanavaan. Vaihtoehtoisesti joissain pöydissä voidaan valita säädettävät kanavat erikseen, mutta näitä viritelmiä näkee lähinnä pienissä, hieman halvemmissa pöydissä.


VAHVISTIN

Suuritehoiset asennusvahvistimet ovat hyvin yksinkertaisia. Pääasiassa käytössä on kaksikanavaisia vahvistimia, joissa säädöt rajoittuvat pelkkään äänenvoimakkuuteen. Vahvistimessa voi olla myös kolme tai neljäkin kanavaa. Näitä monikanavaisia vahvistimia näkee pääasiassa kiinteissä asennuksissa ja usein niissä on kanavakohtainen teho kohtalaisen alhainen. Vahvistimet ovat keskenään kanavamäärästä riippumatta hyvin samankaltaisia. Ainoat säädöt ovat kanavien äänenvoimakkuudet. Laitteen takaa kuitenkin löytyy usein muutama vahvistimen ohjaukseen viittaava painike.

”STEREO”, ”BRIDGE”, ”PARALLEL” -kytkimellä voidaan valita, kuinka vahvistimen lähtö toimii. Stereo asennossa vahvistin ohjaa vasemman (A) tulon vasempaan lähtöön ja oikean (B) tulon oikeaan lähtöön. Bridge-kytkentä yhdistää molemmat lähdöt toisiinsa. Nyt vahvistamme vain toiseen kanavaan tulevaa signaalia molempien kanavien vahvistimilla, ja käytämme vain toista lähtöä. Yleensä sillattu ulostulo on A-lähtö, mutta jos käytät ruuviliittimiä, niin todennäköisesti kaiuttimen plus-johto tulee liittää A-kanavan punaiseen plusliittimeen ja kaiuttimen miinusjohto B-kanavan mustaan miinusliittimeen. Bridge-kytkentää ei tule tehdä kuitenkaan suoraan tämän ohjeen mukaan, sillä vaikka tässä kerrotut liitännät ovatkin yleisiä käytäntöjä, saattaa juuri sinun vahvistimesi toimia hieman eri tavalla. Kytkentämalli on kyllä yleensä merkattu vahvistimen taakse. Parallel-kytkentä mykistää B-tulon ja ohjaa A-tulon molempiin lähtöihin.

Kuva


”GROUNDLIFT” On/off kytkin jolla voidaan katkaista signaalin maa-kytkentä. Kytkimen tarkoitus on poistaa ”brummi” eli matalataajuinen hurina, joka usein johtuu väärästä maadoituksesta. Nyrkkisääntö laitteiden sähköverkkoon kytkennässä onkin se, että otetaan kaikille laitteille sähkö samasta rasiasta. jos laitteista syö tehoa enemmän kuin 3600 wattia niin kannattaa turvautua voimavirtaan eli kolmivaihesähköön. Toinen lähes varma häiriöäänten lähde on kaikki valolaitteet loisteputkista värikkäisiin discovaloihin. Kaikkia häiriölähteitä ei aina voi välttää, mutta tällä napilla saattaa olla mahdollista tehdä itselleen pieni oikotie. Perusasento kytkimelle tulisi olla OFF, mutta pienissä häiriötapauksissa kannattaa kokeilla ensin kääntää kytkin ON-asentoon, jolloin laite katkaisee signaalimaan turvallisesti ja häiriöiden pitäisi poistua. Toimenpide ei kuitenkaan välttämättä poista häiriötä, jos jokin muu laite aiheuttaa häiriön itse signaaliin.

MODE

Mode on eräänlainen jakosuodinosa rakennettuna vahvistimeen. Tämän usein kolmeasentoisen kytkimen toiminnot ovat ”BYPASS”, ”LOWPASS”, ”HIGHPASS”.

Bypass päästää signaalin sellaisenaan vahvistimen läpi muuttamatta signaalia. (Perusasento)

Lowpass-filter suodattaa signaalista kaikki korkeammat taajuudet pois. Tätä toimintoa voi käyttää silloin, kun vahvistimella vahvistetaan signaali vain bassokaiuttimille.

Hipass-filter taas suodattaa signaalista kaikki matalat taajuudet, jolloin matalia taajuuksia ei ajeta kokoalue- tai HI/MID-kaiuttimille, vaan jokin toinen vahvistin ohjaa erillisiä bassokaiuttimia.

Kytkimen vierestä saattaa löytyä säädin jolla voi määritellä, mistä taajuudesta leikkaaminen alkaa.

Tähän äänentoiston osa-alueeseen on kuitenkin olemassa siihen suunniteltuja laitteita, joiden säätö varat ovat paremmat ja toiminta varmempaa ja puhtaampaa. Aktiivisista jakosuotimista myöhemmin lisää.

Vahvistimen takana on myös hyvin usein gain joko pyörivänä pienenä säätimenä tai yleisemmin käytössä oleva nappula jota painamalla saat n.20dB vaimennuksen sisään tulevalle signaalille. Vahvistimen takana kerrotaan, kuinka paljon painike leikkaa ääntä.

Liitännät:
Joissakin vanhemmissa vahvistin malleissa tuloliitännät saattavat olla RCA-liittimiä. Nykyään kuitenkin on muodostunut lähes standardiksi käyttää tuloliitäntöinä hybridi XLR/PLUGI liitäntää. Tähän liittimeen voi kytkeä niin mono- kuin stereopluginkin sekä XLR-liittimen. Lähtöihin liitetään yleensä Speakon-liitin tai vaihtoehtoisesti ¼-tuuman plugi. Lähes poikkeuksetta vahvistimesta löytyy myös ruuviliittimet, joihin voi liittää johdon karvat suoraan ilman minkäänlaista liitintä tai vaihtoehtoisesti voi käyttää ns. banaaniliitintä. Tuloliitännöistä saattaa myös löytyä paikka tavalliselle RCA-liittimelle, ja ruuviliittimiinkin olen tulopuolella törmännyt.


EQ (equalizer) eli TAAJUUSKORJAIN

Ekvalisaattoreita on useita erilaisia poiketen toisistaan hyvinkin paljon. Ensin nämä kaikki mallit olisi varmasti hyvä laittaa jakaa jonkin näköisiin ryhmiin:

Passiiviset:
- Suotimet
Aktiiviset:
- Graafiset ekvalisaattorit
- Hyllykorjaimet
- Parametriset korjaimet jotka jakaantuvat kahteen tyyppiin: Puoliparametrisiin ja (täys)parametrisiin korjaimiin


PASSIIVISET

EQ:n perusideahan on vaimentaa tai korostaa ennalta määrättyä taajuusaluetta eli kaistaa (eng. band). Passiiviset laitteet poikkeavat tästä perussäännöstä sen verran, että niillä ei voi korostaa mitään vaan niiden toiminta perustuu ainoastaan vaimentamiseen. Näin ollen passiivinen suodin ei tarvitse erillistä virtaa toimiakseen. Esimerkki perinteisestä suotimesta on kaiuttimen jakosuodin. Kolmitiekaiutin sisältää kolme erilaista suodinta:
Alipäästösuodin (low pass filter)
- Vaimentaa kaikkia raja-arvoa korkeampia taajuuksia.
Ylipäästösuodin (high pass filter)
- Vaimentaa kaikkia raja-arvoa matalampia taajuuksia
Kaistanpäästösuodin (band pass filter)
- Vaimentaa alempaa raja-arvoa alemmat ja ylempää raja-arvoa ylemmät taajuudet. Päästää siis koskemattomana lävitseen vain raja-arvojen väliin jäävän taajuuskaistan.

Toinen perinteinen passiivinen säädin on TONE-säädin joka sekin on eräänlainen suodin. Tone-säätö joko toimii joko yli- tai alipäästösuotimena, jota voidaan säätää potentiometrillä.


Kuva
Kuvassa näkyy erilaisten suotimien toimintaa esittäviä käyriä. Suodin on yleisesti käytetty komponentti esimerkiksi kaiuttimissa, joissa on enemmän kuin yksi kaiutinelementti. Tone eroaa perinteisestä suotimesta oikeastaan vain tuon säädettävyytensä vuoksi.


AKTIIVISET

Aktiivisilla korjaimilla on mahdollista vaimennuksen lisäksi korostaa valittua taajuutta tai oikeammin taajuuskaistaa. Se myös tarvitsee aina erillisen virtalähteen.

HYLLY EQ – Perinteinen hyllykorjain on jaettu yhtä moneen kaistaan, kuin siinä on nappuloita. Näitä pyöriviä säätöruuveja kutsutaan säätimiksi tai potikoiksi (potentiometri). Säätimiä on yleensä kahdesta neljään. Periaatteessa mikään ei estä kymmenenkään säätimen istuttamista laitteeseen, mutta silloin eq:n toiminta alkaa jo muistuttaa kovasti graafista ekvalisaattoria. Kaksikaistainen säädin sisältää diskantti ja basso säätimen, kolmikaistainen diskantti, keskiääni ja basso säätimen, nelikaistaisessa keskialue on jaettu kahteen osaan: Ylä- ja alakeskiäänet.

Taajuus kaistat on jonkin verran vaihteleva käsite, joten seuraavassa on vain viitteellistä tietoa.
Basso 0-120Hz
- Alabassot 20-150Hz
- Yläbassot 150-300Hz
Keskiääni 300Hz-8kHz
- Alamiddle 300Hz-600Hz
- Middle 600Hz-2kHz
- Ylämiddle 2-8kHz
Diskantti 8-20kHz
- Aladiskantti 8-10kHz
- Ylädiskantti10-20 kHz


Kuva
Kuvan yläpuoleinen kaavio: Taajuuskaista oli aluperin täysin suora (katkoviiva), mutta matalia- eli bassoääniä on käsitelty hylly eq:lla, jolloin Rajaarvoa alemmat äänet eli taajuudet korostuvat.
Alempi kuva esittää kiinteätaajuuksisella korjaimella hyllykorjaimella tehtyä keskikaistan korostusta. Tällöin korostuu kaikki keskiäänet raja-arvon sisältä ja luo kaistaan kellokorjauksen. Nimi johtaa vanhan ajan kirkonkelloista, koska sillä korjattu käyrä muistuttaa hieman kirkonkelloa. suurin voimakkuus ero tulee kiinteästi määritellylle taajuudelle.


PUOLIPARAMETRINEN EQ eli PYYHKÄISYKORJAIN

Puoliparametrinen korjain toimii samalla periaatteella kuin normaali hyllykorjainkin. Lisänä tavalliseen hyllykorjaimeen siinä on FREQ (frequency) –säätö, jolla voidaan valita raja-arvojen sisällä tapahtuvan korostuksen pääpainopiste. Tämä siis tarkoittaa sitä, että voimme valita taajuuden, johon korostus tai vaimennus vaikuttaa voimakkaimmin. Puoliparametrinen korjain löytyy keskiäänialueelta.

TÄYSPARAMETRINEN EQ

Täysparametrinen eq on hieman paranneltu versio puoliparametrisesta, niin kuin puoliparametrinen oli tavallisesta hyllykorjaimesta. Lähinnä näitä korjaimia näkee digitaalisissa miksereissä, suurissa saliäänikonsoleissa, äänityskonsoleissa tai erillislaitteina. Pienempiin kokoonpanoihin niitä on harvemmin rakennettu.

Täysparametrinen on kuitenkin se kaikkein tarkin korjain. Siinä on itse korjaimen lisäksi sekä freq (frequency) säädin että Q-arvo. Kun olemme valinneet freq-säätimellä korjattavat taajuuden niin voimme Q-arvolla määrätä itse raja-arvot, joiden sisällä itse korjaus tapahtuu. Mitä pienempi q-arvo on, sitä leveämpään taajuuskaistaan korjaus vaikuttaa. Suurella arvolla kaista on kapea.

Kuva
Kuvassa samaan signaaliin on tehty kaksi erilaista korjausta. Vasemman puoleinen kapeahko vaimennus alabassoalueella on tehty täysparametrisella korjaimella. Oikean puoleiseen keskialueen korostukseen on käytetty pyyhkäisykorjainta, jossa q-arvon sijasta on kiinteät raja-arvot.


GRAAFINEN EQ

Graafinen EQ on jaettu useampaan kiinteätaajuuksiseen kaistaan yleensä joko 1/3 oktaavin tai 1/2 oktaavin välein. Se on siis rivi pystysuunnassa liikkuvia fadereita aivan vieri vieressä. Joissakin laitteissa saattaa nähdä vielä suuremmalla kaistavälillä jaettuja graafisia korjaimia, mutta erillislaitteina näitä juurikaan ei ole, vaan niitä on integroitu muihin laitteisiin, kuten äänipöytiin ja kotihifivahvistimiin. 1/3oct. jaolla rakennettuja equja kutsutaan 31-kaistaisiksi.1/2oct . jaolla puhutaan 15-kaistaisesta laitteesta.

Perustoiminta vastaa hyvin pitkälle hyllykorjainta, mutta erillisiä kaistoja on vain huomattava määrä enemmän.

Grafisissa korjaimissa on usein joitakin painokytkimiä sekä ainakin tulon gain-säätö. tässä niistä tärkeimmät:

RANGE – Tällä napilla saadaan laajennettua liukujen toimintaa. Liukujen viereen on merkattu desibeleissä maksimikorostus ja –vaimennus, yleensä 6dB. Jos se ei vielä riitä, niin tämä kytkin yleensä tuplaa liu’un vaikutuksen. Tässä tapauksessa range-painikkeella saadaan aikaan 12dB vaimennus tai korostus verrattuna nollakohtaan.

BYPASS – Tätä kytkintä painamalla signaali kulkee vain laitteen läpi, mutta laitteella ei ole mitään vaikutusta signaaliin.

LOW CUT – Low cut on myös yleinen lisäkytkin, joka nimensä mukaisesti vaimentaa kaikkein matalimpia taajuuksia.


DYNAMIIKKA

Nämä laitteet liittyvät dynamiikan eli äänenvoimakkuuden vaihtelun hallintaan ja muokkaukseen. Kaikki nämä toiminnot voidaan toteuttaa omilla erillislaitteillaan, mutta ne voivat olla myös yhdistettynä yhteen laitteeseen.


KOMPRESSORI

Kompressori on laite, jolla voidaan vaimentaa määrätyn rajan ylittäviä äänenvoimakkuuksia jo signaalitasolla. Esimerkiksi jos laulaja alun hissuttelun jälkeen kiljaiseekin mikrofoniin täysin palkein, niin kompressori vaimentaa sen automaattisesti määrättyjen raja-arvojen sisään.

THRESHOLD määrää signaalitason, jossa kompressori alkaa toimia
ATTACK määrää, kuinka kauan odotetaan thresholdin ylittymisen jälkeen ennen kuin signaalia muokataan
RATIO on puristus suhde, jolla määritellään kuinka paljon äänen voimakkuutta rajoitetaan
RELEASE on aikakäsite, joka määrää kuinka nopeasti kompressori lakkaa puristamasta, kun threshold-arvo on jälleen alitettu
KNEE – Kompressoinnin aloituksen jyrkkyys. Kompressointi voi alkaa hyvin terävästi, jolloin puhutaan kovasta polvesta. Kompressoinnin voi myös aloittaa pehmeästi, jolloin puhutaan pehmeästä polvesta.

Kun threshold-arvo (kynnystaso) ylittyy eli äänenvoimakkuus on suurempi kuin sallittu maksimi, kompressori alkaa vaimentamaan ääntä suhteessa pienemmälle. Attack-säädöllä voidaan antaa äänelle hetki aikaa ennen kuin puristus alkaa. Release-säätö taas pitää kompressorin päällä määrätyn ajan, vaikka signaalin voimakkuus olisikin jo palannut alle threshold-arvon.

Kompressointi ei kuitenkaan tarkoita, ettei laite päästäisi asetettuja arvoja suurempia voimakkuuksia ulos. Jos säädämme ratio-arvon 2:1 niin signaalia vaimennetaan puoleen tehoonsa verrattuna threshold-arvoon. Kompressorin tarkoitus on siis vaimentaa dynamiikkaa, ei tappaa sitä.

Dynamiikan tappaminenkin yleensä onnistuu tällä samalla laitteella. Jos ratio-arvo käännetään täysille, niin kompressori muuttuu limitteriksi, joka puristaa kaiken threshold-arvon ylittävän informaation thresholdiin säädetylle tasolle. Yleensä tätä kuvaa kyljelleen käännetty kahdeksikko (ääretön). Yleensä myös 10:1 tai suurempi puristussuhde ylöspäin on puhekielessä limitointia.

Kuva

NOISE-GATE eli KOHINAPORTTI

Puhekielessä puhutaan yleensä pelkästä gatesta. Tämän laitteen tarkoitus on leikata signaalista pois kaikki kynnysarvoa hiljaisemmat kohdat. Näin esimerkiksi mikrofonista ei vuoda läpi taustaäänet kun itse äänilähde, jota mikrofonin on tarkoitus poimia, on hiljaa.

THRESHOLD määrää signaalitason, jossa gate alkaa toimia, eli signaali pääsee läpi
ATTACK määrää threshold-arvon ylittämisen jälkeisen viiveen ennen kuin gate avataan.
HOLD määrittää minimiajan, jonka gate on auki
RELEASE määrää, kuinka nopeasti gate sulkeutuu, kun threshold arvo on alitettu



MODULOINTI / TRANSPONOINTI

Transponointilaitteella voidaan muuttaa soiva sävel toiseksi. Yleensä laitteet toimivat puolikkaan sävelaskeleen välein, mutta on myös laitteita, joiden porrasväli on kokonainen sävelaskel. Laite on yleensä hyvin yksinkertainen käyttää. Numerot kertovat, kuinka monta puolikasta muutetaan. ”b”-merkki kertoo muutoksen olevan sävelasteikossa matalammalle ja ”#”-merkki taas kertoo, että säveltä nostetaan korkeammaksi. Joissakin laitteissa näiden välissä on painike, josta saa sävelkorkeuden palautettua tallenteen alkuperäiselle tasolle. Yleisesti puhutaan että sävellaji on ”viivalla”, kun transponointia ei käytetä.

Transponointi on usein integroitu johonkin toiseen laitteeseen, kuten mikseriin tai karaokesoittimeen. Näissä on yleensä kahdesta kolmeen painiketta, joista yksinkertaisesti yksi laskee, toinen nostaa ja se kolmas painike, joka sijaitsee kahden edellisen välissä, palauttaa sävellajin ”viivalle”.

Erillislaitteissa on usein jokaiselle askeleelle oma painike, ja taas niistä keskimmäinen toimii palauttajana. Tästä poikkeuksena on paljon käytetty Behringer Virtualizer, jossa transponointi tehdään kiertokytkimellä. Laite on itsessään kohtuullisen hyvä transponoimaan, vaikka ei enää olekaan se aivan paras laite. Laite on erittäin helppokäyttöinen ja mukava perusvehje, jos ei vahingossa koske asiaankuulumattomiin säätöihin. Laitteistokohtaisia ohjeita en tähän rupea kokoamaan, mutta Virtualizerin kohdalla on hyvä tehdä poikkeus eli ohjelmoidaan laite transponointiasetuksille.

1. Paina PRESET ja STORE pohjaan. Käynnistä laite. Kun näytöllä juoksee numeroita, voit päästää PRESETIN JA STOREN irti. Tämä poistaa laitteesta kaikki tehdyt muutokset ja palauttaa tehdasasetukset.
2. Paina EFFECT, minkä jälkeen pitäisi syttyä vihreä valo napin reunaan.
3. Pyöritä isoa rullaa (aivan oikealla virtanapin vieressä) myötäpäivään niin kauan, että näytössä lukee PITC. Tätä ei kuitata erillisellä painalluksella, joten etsi vain PITC ja siirry seuraavaan vaiheeseen.
4. Paina EDIT, jolloin pienten kierto kytkimien alla oleva vihreä valo siirtyy keskimmäiseen lediin. Nyt nyt käännä vasemmalta lukien ensimmäistä kytkintä vastapäivään niin kauan, että näytössä lukee OFF.
5. Paina uudestaan EDIT ja vihreä valo palaa takaisin ylimpään lediin.
6. Paina kaksi kertaa STORE kytkintä kolmen sekunnin sisään, niin ohjelma tallettuu.
7. Nyt ensimmäinen kiertokytkin vasemmalta ohjaa transponointia. Jos transponointi ei toimi, tarkista, että viidennen kiertokytkimen alapuolella palaa punainen valo. Jos valoa ei näy, niin painamalla ledin yläpuolella olevaa kytkintä saat transponoinnin toimimaan. Muussa tapauksessa siirry kohtaan 1.


EFEKTIT

”Paa mulle KAIKUU-KAIKUU-KAIKUU-KAIKUU-KAIKUU..…” Efektit voidaan jakaa raa’asti kahteen ryhmään. Viiveet (Delay) ja Kaiut (Reverbs). Toisille ne on yksi ja sama asia, mutta toiset taas ovat täysin eri mieltä. Tuntuu, että tuo on lähinnä makuasia, miten asian mieltää. Emme kuitenkaan nyt ole menossa studioon viilaamaan elämää suurempaa rumpusooloa, vaan yritämme pitää asian yleisellä tasolla, joten tässä tempo-viiveet, konvoluutio ja muut enemmän tutustumista vaativat asiat voidaan unohtaa. Yleisesti katsoen efektejä pidetään enemmän täytteenä kuin pohjana. Niitä tulisi käyttää jokseenkin harkitusti.

Efektiprosessorit ovat nykyään lähes aina digitaalisia ja toisistaan poikkeavia. Vielä on kuitenkin saatavilla laitteita, jotka eivät vaadi 500-sivuisen manuaalin ulkoa opettelemista. Näissä laitteissa on etupaneelissa luettelo, minkä tyyppisiä kaikuja on käytettävissä, sekä näistä erilaisia variaatioita. Yksinkertaisimmillaan efektiboksissa on INPUT, MIX, OUTPUT ja PROGRAM.

INPUT säätelee - jo tuttuunkin tapaan – sisään tulevan signaalin voimakkuutta.

OUTPUT taas uloslähtevää.

MIX onkin sitten jo uusi käsite. Tämä säätö säätelee alkuperäisen ja efektisignaalin suhteita. Kun säätimen kääntää vastapäivään niin pitkälle kuin se pyörii, vastaan tulee teksti, joka on yleensä DRY. Nyt signaali kulkee kyllä efektin läpi, mutta sitä ei muokata millään tavalla. Myötäpäivään kääntäessä alkaa efekti tulla pikkuhiljaa esille ja säätimen ollessa oikeassa laidassa ääriasennossa, tekstin WET kohdalla, ei lähtösignaalissa ole alkuperäisestä signaalista mitään jäljellä, vaan kaikki mitä laite työntää ulos, on puhtaasti efektiä. Tämän säätäminen riippuu täysin siitä, millaisessa käytössä laite on ja miten se on liitetty muuhun laitteistoon. Jos sitä käytetään AUX-kanavan kautta, niin MIX-säätimen voi huolella kääntää ”täysille” ja keskittyä siihen, että signaalin voimakkuudet ovat kohdillaan. Meillähän on jo siellä mikserissä se alkuperäinen ääni ja siihen sitten vain yhdistämme kaiun. Tilanne on toinen, jos kierrätämme koko signaalin efektin kautta ja tuomme sen vasta sitten mikserille. Silloin efektin ja alkuperäisen signaalin suhde täytyy asettaa efekti laitteesta.

PROGRAM valitsee, millaista kaikua halutaan käyttää. Laitteisiin on usein kirjoitettu etulevyyn vaikkapa 21-30 ja sen jälkeen efektin nimi. Paikalla 21 on siis vaikka reverb ja paikoilla 22-30 variaatioita siitä.

Laitteista löytyy myös usein erilaisia editointi-säätimiä. Nämä ovat hyvin pitkälle laitekohtaisia, vaikka sisältävätkin samoja toimintoja. Sama säädin toimii erilaisten efektien kanssa erilailla. Nämä toiminnot on kerrottu vähintäänkin laitteen manuaalissa ja mahdollisesti listattu myös laitteeseen itseensä. Efektilaitteiden sisäistä sielua oppiikin tuntemaan paljon paremmin kokeilemalla kuin millään muulla tavalla.

Efektejä on myöskin integroitu muihin laitteisiin, kuten miksereihin. Varsinkin digitaaliset mikserit ovat upotettu täyteen toimintoja ja digitaalinen mikseri korvaakin – ainakin hätätapauksessa – lähes minkä tahansa efekti laitteen. Aina kuitenkaan mikserin sisältämät integroidut laitteet eivät ole siitä parhaasta päästä. Analogisissa konsoleissa puolestaan harvemmin näkee kunnollisia dynamiikka prosessoreja, mutta monissa pöydissä on aivan siedettäviä efektiprosessoreja; ei studiotasoa, mutta pikkukeikoilla niillä pärjää vallan mainiosti. Efektejä saattaa päästä muokkaamaan enemmänkin, mutta toisaalta ne ovat hyvin pelkistettyjä ja pääset vain valitsemaan millaista efektiä haluat käyttää. Tämän jälkeen ainoa hallinta onkin efektin voimakkuus ja ehkä kuolettuvuus. Mikserin kanavakohtainen efektin säätö on yleensä alin AUX kanava, ja siinä on usein perässä FX-merkintä suluissa.

Pöydän omaa efektiä ei toki tarvitse välttämättä käyttää ja samaan AUX-kanavaan sen kanssa voikin liittää vaikka ulkoisen efektin. Kun kytket AUX-kanavan liitäntöihin vaikka pelkän liittimen, monet pöydät osaavat automaattisesti kytkeä integroidun efektin pois käytöstä. Tämän voi yleensä tehdä myös manuaalisesti.

Erillislaitteina myytävät hieman monipuolisemmat efektilaitteet ovatkin sitten oma sarjansa ja hintakin on usein sen mukainen. Niissä pääsee tietokoneella muokkaamaan efektejä ja niitä voi tehdä myös efektilaatikon oman näytön avulla. Muokkausmahdollisuudet ovat oikeastaan vain käyttäjän mielikuvituksen rajoissa. Mutta niin kuin jo tokaisinkin, näihin en puutu sen enempää.

Siinä oli aika pitkälle yleisimmät laitteet, joita hankkimalla voi lähteä vaikka miksailemaan bändejä ravintolaan. Stadion-keikat onkin sitten taas asia erikseen.


KYTKEMINEN

Nyt kun tiedämme, mitä laitteita meillä on, niin seuraavaksi pitäisi saada ne toimimaan yhdessä liittämällä ne toisiinsa vieläpä niin, ettei ensimmäisen virtajohdon kytkentä tuhoa laitteistoa, ja että mikrofonistakin kuuluu jotain.

Jos lähdetään liikkeelle äänilähteestä, niin karaokessa se on karaokesoitin. Otetaan johdot, joissa on toisessa päässä RCA-liittimet ja laitetaan ne kiinni soittimen audiolähtöön L(eft) ja R(ight). Nykyaikaisissa DVD-soittimissa on takana useita erilaisia äänilähtöjä. Silloin yleisin merkintä on FL ja FR (Front Left, Front Right). Äänen saa myös ulos mahdollisesta scart-liitännästä siihen tarkoitetulla pienellä scart sovittimella. Johdon toisessa päässä on esimerkiksi monoplugi- tai RCA-liittimet, jotka kytketään ulkoiseen transponointilaitteeseen, mikäli sellainen on käytössä.

Transponointilaitteen kytkemme sitten mikserin stereokanavaan johdolla, jonka molemmissa päissä on monoplugit. Jos mikserissä on balansoitu sisääntulo, niin sitten stereoplugeilla, mutta mono toimii vallan mainiosti lyhyillä matkoilla (muutama metri).

Seuraavaksi vastaan tulee vahvistin. Jos mikserissä ei itsessään ole riittävää vahvistinta tai se ei sisällä sitä ollenkaan, niin sitten liitämme main- tai master-lähdöstä johdot vahvistimelle. Nyt käytössä pitäisi olla standardi XLR-liittimillä tai mono/stereoplugeilla varustettu johto riippuen siitä, onko lähtö balansoitu vai ei. Molemmat toimivat, mutta balansoimattomassa liitännässä menetetään häiriösuojaus, vaikka käytettäisiinkin stereoplugeja.

Sitten kytketään mikrofoni kiinni mikserin monokanavaan. Seuraavaksi vahvistimelta vedetään johdot kaiuttimille ja tämän jälkeen pitäisi alkaa kuulua ääntä, mikäli äänenvoimakkuuksien säädöt tai mykistykset eivät sitä estä ja signaalia on jostain saatavilla.

Entäs muut laitteet? Efekti? Dynamiikka? EQ?

Efekti liitetään AUX-sendiin ja palautetaan joko AUX-return liitäntään tai mono/stereo-kanavaan yleensä monoplugilla. Jos kyseessä on stereoefekti niin voit käyttää johtoa, jonka toisessa päässä on yksi ja toisessa päässä kaksi monoplugia. Kahden plugin pää vain efektin sisääntuloihin ja yksinäinen pää AUX-sendiin. Paluu kannattaa nyt ehdottomasti kytkeä mikserin vapaaseen stereokanavaan.

Dynamiikkaprosessorit kytketään yleensä joko ryhmien tai kanavan insetteihin. Kiinteässä käytössä tuo kanava-insert on varmasti oikea valinta. Tämän liittämiseen tarvitaan sitten ihan oikea inserttijohto. Jos kolvi pysyy kädessä, niin netistä löytyy helposti kytkentäohjeet, mutta toisaalta johdot eivät ole kaupassa kovin kalliita. Kytke inserttijohdon stereoplugipää inserttiin ja monoplugit prosessorin tuloon ja lähtöön. Tässä kannattaa olla tarkkana ja lukaista insert-liitännän vieressä oleva kaavio, jossa kerrotaan, kuinka päin nuo monoplugit laitteeseen kuuluu laittaa. Toinenhan niistä on vie signaalin mikseriltä, kun taas toinen tuo käsitellyn signaalin takaisin mikserille.

EQ kytketään samalla tavalla kuin dynamiikkaprosessori, mutta master-inserttiin. Jos master-inserttiä ei ole, kytke EQ mikserin ja vahvistimen väliin.

Myös transponointi laitteen voi yhdistää insert liittimillä stereokanavaan niin halutessaan.

Muista, että tässä on vain yhdenlainen kytkentämalli, lopulliset kytkennät ja liitäntöjen tyypit riippuvat käytettävissä olevasta laitteistosta. Apua saat jälleenmyyjältäsi ja vaikkapa Karaoke.fi-keskustelupalstalta.
JOu JOu
Staff
 
Viestit: 233
Liittynyt: 1.1.1970 02:41

Paluu Karaokelaitteet ja -levyt

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron